Kivääritehdasta sisältä

Kaikkein siisteintä olisi ollut tehdä kunnollinen tutustumiskierros meidän toimistoon, mutta en kehdannut ihan määrättömästi pomppia siellä kameran kanssa. :D

Mennään ensin ovesta sisään ja vähän eteenpäin käytävää. Heti kopiokoneen jälkeen käännytään oikealle.

Mennään Päivin pöydän ohi.

Ja niin ollaan mun lokerossa! Tai siis entisessä lokerossa. Lähdin sieltä eilen pois, nyyh.

Lattialla on paljon laatikoita. Päivi oli tilannut uusia liikelahjoja, kun vanhat oli ehkä 90-luvulta. Sitten se siirsi ne mun lattialle odottamaan, että se keksii niille paikan. Jee.

Laitoin seinälle kesäisiä Kamuja.

Sitten käydään vielä kahvihuoneessa. Täällä oon istunut lukemassa Hesareita.

Ota kupillinen pahaa teetä!

Oli muuten kiva viimeinen päivä, mutta palaveri peruuntui. Tykkään palavereista, snif. Työkaverit piti pullista ja oli hirveän kiinnostuneita mun opiskeluista.

Lounaanmatka

Olipa kerran eräs lauantairetki Tampereelle. Sitä oli alettu suunnitella jo keväällä, kun Ella ja Milja päättivät viedä syntymäpäivälahjoiksi toisensa Särkänniemeen. He kuitenkin päättivät, että on epätoivoisen tylsää lähteä kaksistaan ja pyysivät Hannaa ja Katia mukaan. Tässä tilanne mutkistui: Hannalle ei käynyt ikinä! Tai jos Hannalle kävi, kellekään muulle ei käynyt. Niinpä masennuttiin ja ajateltiin jo, että retki jää koko kesältä tekemättä, kunnes kesän viimeisellä viikolla (tai siis Särkänniemen viimeisellä aukioloviikolla - jossa siinäkin aukiolo käsitti vain lauantain) päätettiin perjantaina, että vaikkei Hanna pääsekään, niin huomenna mennään. Ja sit mentiin.

Tämä ei ole Särkänniemestä. Tämä on Ikeasta. Keväällä kun suunniteltiin, haluttiin käydä siellä, mutta myöhemmin ei enää haluttukaan. Autossa matkalla päätettiin sittenkin haluta. Kati halusi kaikkein eniten, mutta se taisi olla ainoa, joka ei ostanut mitään.

Ps. huomaa kauniin vihreä ja muutenkin kiva asetelma, kivat hyllyt ja kasvit ja purkit ja risut.

Siellä oli huono valo. Kaikki tärähti. Katikin tärähti ja nyt sen tärähtäneet ripsivärit näyttää siltä, että se olis itkenyt viikon.

Ps. huomaa kauniin vihreä seinä. Minulle sellainen.

Sinikin oli! Sen piti tulla alunperin vaan meidän kyydissä Jyväskylästä Tampereelle, mutta kun päätettiin mennä Ikeaan, se tulikin mukaan. Oli muuten hurjan hyvä, että tuli, koska ilman sitä me luultavasti harhailtais Tamperetta ympäröivillä moottoriteillä yhä edelleen. (Oli ihan epäellamainen retki suunnistuksen suhteen! En ottanut mistään etukäteen selvää. Aattelin vaan, että kai sinne on opasteet. No olihan sinne. Paitsi Ikeaan.)

Niin ja kellohylly! Siistein ikinä!

Miksei minun keittiössä ole kasveja purkeissa olemassa sieviä? (Nyt on. Muovisia, niin ei tarvitse pitää hautajaisia.)

Maailman ihanin levitettävä sänky ikinä! Tämmönen meidän tulevaan vieras-takka-pukuhuonesysteemiin tai mökille tai johonkin! Se levittyy parisängyksi ja on hurjan söpö (ja epäkäytännöllisen kovaselkänojainen) sohva päivisin!

Muotiblogipose! Eiku. Piti ottaa joku todiste siitä, että oli ihan shortsikeli, vaikka on jo melkein syyskuu. Oli hellettä! (Meidän takana on marsuja. Ne ei näy.)

Alpakat osaa poseerata paremmin kun me! Tuitui vauva-alpakka. (Saattavat olla myös esim. laamoja. En lukenut kylttiä.)

Jänniä perjantaiasioita

Sellaiset ihmiset, jotka bloggaa joka päivä ja monta kertaa päivässä: ehtiikö ne tehdä mitään? Jos joinain päivinä ehtii kirjoittaa, se johtuu siitä, ettei ole tapahtunut mitään kirjoitettavaa. Aloitan suuren blogi- ja päiväkirjatutkimuksen.

Eilinen oli mukava. Töissä oli kivaa ja luumuja. Harmitti taas, että unohdin kameran kotiin - ne luumuämpärit olisin tahtonut näyttää sulle. Lounaalla käytiin isän kanssa Foodissa. Sekin oli kivaa. Ja se se vasta onkin kivaa, että mulla on töistä niin paljon ylityötunteja, että voin noin vaan pitää puolentoista tunnin lounastaukoja tai lähteä vähän aiemmin ja pitää keskiviikon kokonaan vapaata!

Illalla käytiin Miljan, isän ja Eemelin kanssa Vaajakosken kirkolla Rakkaudella-konsertissa. Äidin Majakka-kuoro lauloi siellä, ja niiden lisäksi oli Mikko Vaismaa ja Johanna Kurkela. Viimeksi en pitänyt Mikko Vaismaasta kovin paljon, mutta nyt nauroin ihan kippurassa. Isäkin meinasi tukehtua, hihi. Johanna Kurkela oli söpö. Semmoinen vähän ujo. Ja onhan sillä tosi kaunis ääni, vaikkei osaakaan artikuloida yhtään. :D



Harmitti taas se unohtunut kamera, kun jonotettiin kirkolla melkein autotiellä asti. Oli vähän absurdi olo jonottaa Vaajakosken kirkkoon, kun yleensä kun siellä oon, siellä on joka mummolle oma penkkirivi.

Nyt lähdetään Särkänniemeen. Jee!